Historiaan tutustuminen on hyvä aloittaa aina jostain itselle tutusta ja konkreettisesta, joten aloitan sukulaismiehestä.
Yle oli tehnyt artikkelin "Paulaharjua muistetaan, mutta hänen merkitystään ei tunneta" isoäitini sedästä eli Samuli Paulaharjusta (1875-1944).
Paulaharju oli "Lönnrot" eli kansanperinteen kerääjä, joka kulki polkupyörällään pitkin ja poikin ja kirjoitti ylös tavallisten ihmisten tarinoita. Samuli Paulaharjun säätiön nettisivulla kerrotaan, että hän jätti jälkeensä noin 65 000 sanamuistiinpanoja, 4 000 sivua kansantieteellisiä kertomuksia ja tuhansia piirroksia sekä yli 8 000 valokuvaa. Kirjoja hän kirjoitti 21, lehtiartikkeleita yli 500.
Vaikka minulle hän on kurikkalainen, oman kylän poika, niin käsittääkseni vain yksi teoksista (Rintakyliä ja Larvamaita) kertoo Kurikasta. Paulaharju kulki keruumatkoillaan Karjalasta Kainuun kautta Suomen Lappiin, Kuolan Lappiin, Ruijaan ja Länsipohjaan ja lopuksi Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Hän kulki 42 vaellusvuotensa aikana noin 80 000 kilometriä, kävi ainakin 800 paikkakunnalla ja kokosi ennätysmäärän kansantietoutta.
Halusin nostaa Samuli Paulaharjun tähän alkuun, koska hänen kauttaan on säilynyt yksityiskohtaista tietoa 1800-luvun tavallisen ihmisen elämästä Suomessa. Hän myös oli aikansa lapsi: kansallishengen nostattaja, joka näki suomalaisuuden erityispiirteet ja halusi tuoda ne lehtijutuilla, kuvilla ja kirjoilla muidenkin nähtäväksi. Palaan myöhemmin vielä sekä Paulaharjuun että yleisemmin "kansallishengen" nostattamiseen, mikä leimasi 1800-luvun kulkua ympäri Eurooppaa.
P.S.Kansalliskirjasto on tehnyt hienoa työtä kun se tarjoaa osaa Paulaharjun kirjoja luettavaksi PDF-muodossa.
 |
| www.paulaharju.fi |
Paulaharju oli "Lönnrot" eli kansanperinteen kerääjä, joka kulki polkupyörällään pitkin ja poikin ja kirjoitti ylös tavallisten ihmisten tarinoita. Samuli Paulaharjun säätiön nettisivulla kerrotaan, että hän jätti jälkeensä noin 65 000 sanamuistiinpanoja, 4 000 sivua kansantieteellisiä kertomuksia ja tuhansia piirroksia sekä yli 8 000 valokuvaa. Kirjoja hän kirjoitti 21, lehtiartikkeleita yli 500.
Vaikka minulle hän on kurikkalainen, oman kylän poika, niin käsittääkseni vain yksi teoksista (Rintakyliä ja Larvamaita) kertoo Kurikasta. Paulaharju kulki keruumatkoillaan Karjalasta Kainuun kautta Suomen Lappiin, Kuolan Lappiin, Ruijaan ja Länsipohjaan ja lopuksi Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Hän kulki 42 vaellusvuotensa aikana noin 80 000 kilometriä, kävi ainakin 800 paikkakunnalla ja kokosi ennätysmäärän kansantietoutta.
Halusin nostaa Samuli Paulaharjun tähän alkuun, koska hänen kauttaan on säilynyt yksityiskohtaista tietoa 1800-luvun tavallisen ihmisen elämästä Suomessa. Hän myös oli aikansa lapsi: kansallishengen nostattaja, joka näki suomalaisuuden erityispiirteet ja halusi tuoda ne lehtijutuilla, kuvilla ja kirjoilla muidenkin nähtäväksi. Palaan myöhemmin vielä sekä Paulaharjuun että yleisemmin "kansallishengen" nostattamiseen, mikä leimasi 1800-luvun kulkua ympäri Eurooppaa.
P.S.Kansalliskirjasto on tehnyt hienoa työtä kun se tarjoaa osaa Paulaharjun kirjoja luettavaksi PDF-muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti